Epidemian äärellä – ajatuksia maailmasta poikkeusoloissa

Maailma seisoo poikkeuksellisesti mantereelta toiselle vaihtelevassa määrin pysäytettynä tai pysähtyneenä: karanteenissa tai vähintäänkin poikkeusoloissa. Silloin kun ihminen toimii, hyörii ja jatkuvasti etenee elämän tuoksinassa, hän ajattelee pinnallisemmin ja tuntee vähemmän. Tunteet ryöpsähtävät tietoisuuteen vasta sitten, kun ihminen hetkeksi irrottaa otteensa tekemisestä ja ulkoisesta toiminnasta ja ”vain on”: antaa tilan ja paikan omalle tunne-elämälleen. Juuri tästä syystähän moni surutyötään läpikäyvä ihminen mielellään – ja tietoisesti – pakenee jatkuvaa tunteiden käsittelyä esimerkiksi työhön tai puuhailuun. Samoin vaikkapa sairastuneen tai eläkkeelle jääneen ihmisen on olosuhteiden pakosta katkaistava toiminnan rulla ja kohdattava oma itsensä ja ne puolet psyykeä ja tunne-elämää, jotka jatkuvassa nousukiidossa ovat jääneet paitsioon ja niitten olemassaolo tunnustamatta. Tällaiseen sisäiseen työskentelyyn tämän hetken maailmanlaajuiset karenteeniolot tarjoavat mitä otollisimman areenan. Elämä kulkee eteenpäin, mutta kaikki se ulkoinen stimulaatio, jota ihminen niin mielellään käyttää sisäisen äänensä tukahduttamiseen, on kanavana pitkälti suljettu tai sen ilmaisua ainakin hetkellisesti kavennettu.

Toinen seuraus, johon poikkeustilan aikana helposti törmää, on maallisen elämän rajallisuuden kohtaaminen – mikäli sen on työntänyt ajatuksissaan taka-alalle kuten ainakin länsimainen kulttuuripiiri tyypillisesti tekee. Vaikkei edes kuuluisi viruksen riskiryhmään, nousee mieleen helposti ajatus: ’Entä jos minulla olisi vain 2 kuukautta elinaikaa, mihin sen ajan käyttäisin? Mitä tekisin? Mitä sanomattomia tunteita tai ajatuksia vielä tahtoisin ilmaista ja kenelle? Mitä unelmia tahtoisin toteuttaa? Mitä vain maalliselle tasolle mahdollisia asioita tahtoisin vielä kokea tai loppuunsaattaa?’ Poikkeusajat saattavat nostaa ihmisissä esiin poikkeuksellista rohkeutta ja ajatuksen sekä intuition selkeyttä. Asioiden arvojärjestys näyttäytyy kirkkaampana kuin moneen suuntaan rönsyilevässä ja usein olemukseltaan tasapaksussa arkipäivässä. Niin tiibetinbuddhalaiset kuin Carlos Castanedakin toteavat ykskantaan, kuinka ihmisen on opittava kuolemaan, ennen kuin hän osaa elää. Eli voisi ajatella, että on ensin mielensä tasolla kuoltava ennen kuin voi alkaa tavoittaa oman elämänsä tosiydintä ja tarkoitusta, ja löytää itsestään tuon ytimen toteuttamiseen tarvittavan mielen selkeyden ja sydämen rohkeuden. Harhauttavia tekijöitä on tyrkyllä runsaasti ja iso osa nykykulttuuria on tässä mukana turruttavuudellaan ja suorastaan pakkosyöttämällä ihmisille valmiiksi pureskeltuja ajatusmalleja – joissa ihmisen ei tarvitse sanan varsinaisessa merkityksessä ’ajatella’, vaan ainoastaan vastaanottaa ja omaksua itseensä hänen puolestaan valmiiksi pureskeltua ajatusmassaa ja ajatusmuotoja. Kehitystä tapahtuu vain silloin, kun ihminen itse muovaa ajatuksen perustoistaan lähtien itse: näkee, kokee, havainnoi, tuntee, kyseenalaistaa, huomioi yksityiskohtia ja syy-seurausketjuja sekä päättelee – ja nojaa tämän lisäksi sisäänrakennettuun ’totuudentuntoonsa’. Kyky objektiiviseen ja tarkkaan aistihavainnointiin (ilman ’ohjelmoitujen ajatustottumusten’ väliintuloa) on intuitiivisenkin tiedon perusta: prosessi on pitkälti sama, mutta toteutettu eri aistielimillä (pääosin käpyrauhanen ja aivolisäke, mutta muitakin vielä korkeamman henkisen tiedon chakroja ihmisessä on). Yhteistä näille molemmille – sekä intuitiiviselle että reaalimaailman ymmärrykselle - on vaatimus tietoisuuden kirkkaudesta vapaana sitä sumentavista subjektiivisista sekä ’ohjelmoiduista’ (lapsuusperhe, kasvatus, elinympäristö, koulu, media, propaganda nykyajan manipulointikoneistojen taholta, kulttuuriset ennakkokäsitykset ja pelkän muodon/tavan vuoksi omaksuttu ajattelukanta ilman ns. todellisuussubstanssia) tekijöistä.

Kirjaan seuraavaksi ylös muutamia huomioita koronan luonteeseen liittyen henkisestä näkökulmasta tarkasteltuna - ottamatta kantaa siihen, onko koronan alkuperä lähtöisin lepakoista, vaiko laboratoriosta karannut tai tarkoituksella levitetty bioase, vai jotain ihan muuta. Jälkimmäisestä aiheesta joku asiaan vihkiytynyt osaa kirjoittaa merkittävästi asiantuntevamman artikkelin kuin minä. Koronan pääasialliset oireet perusterveellä aikuisella – sellaisella, joka virukseen sen saatuaan ylipäänsä oireilee – ovat yskä ja kuume keuhkojen alueella. Keskipisteessä ovat siis ihmiselimistä keuhkot. Keuhkot ovat ihmiselimistössä se osa, joka on kaikkein tiiviimmin sidoksissa maallisuuteen ja nimenomaan sellaiseen elämänmuotoon, jonka mahdollistaa nykyisenkaltainen maapallo ilmakehineen ja vedenpäällisine elämineen. Kaloilla ja useimmilla muilla vedenelävillä on kidukset, ihmisellä on keuhkot. Vedenalainen elämänmuoto oli ensin, nykyisenlainen hyvin kiinteä, kiteytynyt ja kovan luurakenteen omaava fyysinen ruumis keuhkoineen ei kuitenkaan ole edes ihmisellä erityisen vanha tai pitkäikäinen kehitysaste, vaikka koko kirjoitettu historia keskittyykin maanpäällisen ihmisen ja ihmiskunnan eri vaiheiden kuvaamiseen. Keuhkot ovat maallinen elin myös siksi, että keuhkojen kautta ihminen on suoraan – vielä ihoakin suoremmin - yhteydessä ympäröivään maailmaan molekyylitasolla. Ihminen hengittää ympäröivän maailman sisälle omiin keuhkoihinsa, omaksuu siitä käyttöönsä hapen, luovuttaa pois jälleen hiilidioksidin. Keuhkot ovat siis myös meidän hiilipohjaisen ruumiimme – ja maapallon - näkökulmasta katsottuna keskeinen elin. Lääketieteen tohtori, professori V. Fintelmann kirjoittaa, kuinka jokainen ihmiselimistön keuhkojen alueen sairaus on johdettavissa ns. inkarnaatio-ongelmaan eli ongelmaan siinä, onko oma nykyinen ruumiillinen elimistö enää kyseiselle sielulle ja minuudelle käyttökelpoinen työväline vai täytyykö minuuden jättää senhetkinen ruumis taakseen. Moni psykosomaattista lääketiedettä tutkiva taho sen sijaan liittää keuhkot ja niiden terveyden sellaisiin ominaisuuksiin kuin suru tai tukahtumisen tunne (rajoittavat keuhkojen toimintaa pitkään jatkuessaan), sisäinen epäily siitä ”onko oikeus olla olemassa” eli hengittää, ottaa oma tilansa maailmassa ja paikkansa yhteiskunnassa tai perheessä. Kun ihminen alistuu olosuhteisiinsa kokien, ettei hänellä yksilönä juurikaan ole valtaa tai voimaa elämäänsä vaikuttaa, tai kun hän on murheen murtama, ovat keuhkotkin silloin tyypillisesti lysyssä. Vaikka keuhkot ovatkin elimistön maallisin / maapallon elämänmuodolle ominaisin elin, niin hengittäminen itsessään taas on mitä henkisintä toimintaa. Tämä on nähtävissä jo kielitieteessäkin: suomen kielen ’henki / hengittää / henkäys’ ja saksan verbi ’atmen’, josta aika suoraan päästään jopa termiin ’aatma’, joka täyteen mittaansa kehittyneenä on kaukaisen tulevaisuuden ihmiskunnan korkeinta henkistä kehitystasoa vastaava ihmisen olemuspuoli. Maallisen elimen suorittama toiminto siis on mitä henkisin luonteeltaan ja vertauskuvalliselta arvoltaankin. Ensihenkäyksellä maan päällä uusi, tuore sielu ilmoittaa meille syntyneensä maan piiriin, siirtyneensä kehoonsa ja samaan aikaan kuolleensa henkimaailmalle. Hengitys on maan päällistä toimintaa – ja ainoastaan maan päällistä toimintaa – ja happi sekä ilman henget meitä koko ajan ruokkimalla pitävät ruumiimme vireinä, elinvoimaisina ja kirjaimellisesti ”hengissä”. Hiukkasen kauemmin on mahdollista selvitä hengissä ilman ravintoa tai jopa ilman vettä, mutta henkäyksettä ei voi paria minuuttia enempää viettää ruumiillista elämää.

Tätä taustaa vasten voi pohtia syytä myös sille, miksi koronaepidemia sai alkunsa juurikin Kiinasta. Kuten sanottu, jätän tämän pohdinnan ulkopuolelle sellaiset maailmanpolitiikkaan liittyvät seikat kuten vaikka sen mahdollisuuden, että luonnollisen viruksen sijaan korona olisikin esimerkiksi kauppasotaan tai Kiinan liian dominoivaan asemaan nykytaloudessa ja/tai politiikassa liittyvä tarkoituksellinen bioase. Kyseisessä asiassa joutuisin nojautumaan silkkoihin arvailuihin, joten jätän sen artikkelin ulkopuolelle. Mutta henkiseltä näkökannalta tarkasteltuna: miksi juuri Kiina? Ensinnäkin: Kiina maana usein astrologisesti assosioidaan maamerkkiin, etenkin Kauriiseen. Keuhkot ovat ihmisen ”maallisin” elin: yhteydessä sekä maapalloon itseensä, maapallon hiilipohjaiseen elämään että aineellisuuteen ja fyysiseen ruumiiseen. Samalla lailla aineellisuuteen ja fyysiseen ruumiiseen liitetään astrologiassa niin sanotut Maan merkit eli Kauris, Neitsyt ja Härkä. Lisäksi tällä hetkellä on kohta neljän hyvinkin kriittisen ja voimakkaan planeetan rypäs tiukassa yhtymässä toisiinsa (hyvin harvinainen aspekti!) koko ihmiskunnan kollektiivisella kartalla – ja kaikki tämän nimenomaan Kauriin, eli Kiinan (ja Intian), merkissä. Kauris myös tyypillisesti tuo muassaan muutoksia, joilla on järisyttävää kollektiivista ja yhteiskunnallista merkitystä: merkitystä valtioiden tasolla, ei ainoastaan yksilöiden.

Itäisessä Kiinassa, sisämaassa, suunnilleen yhtä pitkän etäisyyden päässä niin Pekingin kuin Shanghain suurkaupungeista, sijaitsee Wuhan, josta koronapandemia sai alkunsa. Wuhan sijaitsee merkittävässä energeettisessä ja geopoliittisessa sijainnissa kahden suuren joen leikkauskohdassa: Jangtse- ja Han-jokien risteyksessä. Lähteiden mukaan Wuhanin kaupungissa (joka syntyi kolmen suuren kaupungin yhtyessä yhdeksi valtavaksi metropoliksi) on perinteisesti ollut teräs- ja rautateollisuutta, teen tuotantoa, silkki- ja puuvillateollisuutta sekä Kiinan mittakaavassa isoja teurastamoja. Näistä lähtökohdista ensimmäinen (Jangtse- ja Han-jokien leikkauskohta) on mahdollisesti yksi elementti sen seikan takana, että näin suuri koko maailman lävitse kiirivä tietoisuuden vyöry ja maailmankuvan muutos, jonka pandemia on saanut aikaan, on saanut alkunsa paikasta, joka on energeettisesti poikkeuksellinen. Tätä potentiaalia vahvistaisi se omituinen yksityiskohta, jota ihmettelin viikko sitten sattuessani lukemaan uudelleen Diana Cooperin kirjaa ”2012 ja sen jälkeen”. Kirjan alkupuolella on luetteloitu 33 maapallon kosmista portaalia: yksi näistä 33 sijainnista (ja ainoa Kiinan varsinaisella teollistuneella alueella sijaitseva, kaksi muuta kirjassa mainittua Kiinan voimapaikkojen sijaintia ovat hyvin pohjoisessa) on juuri Wuhan. Ei Peking, ei Shanghai, vaan Wuhan. Kirjassa tosin väitetään, että kyseisen kosmisen portaalin olisi pitänyt aueta jo vuosien 2012 ja 2014 välillä. Mutta tunnettua on, että kaikissa selvänäköisissä luennoissa aika on se muuttuja, jota on kaikkein vaikein saada täsmäämään. Henkimaailma ei tunne aikaa, kun taas aineellisessa olomuodossa maapallolla lineaarinen aika on eräs niistä välttämättömistä määreistä ja suunnistusvälineistä, jota ilman oman elämän hahmottaminen ja koko maailman (historioineen) käsitteellistäminen menisi umpisolmuun. Mutta lineaarinen aika siis on olemassa lähinnä maallisiin tarpeisiin ja maallisia ”alkeellisempia” aivoja varten, ja siitä syystä – sekä sen tähden, että maapallolla vallitsee vapaa tahto, ja 7 miljardin ihmisen yhtaikaisen vapaan tahdon yhteisvaikutus on kollektiivisista trendeistä ja henkimaailmasta alkuun pannuista henkisistä virtauksista huolimatta mahdoton tarkasti ennustaa – on yleistä, että ennustettu ’ajankohta’ heittää hyvälläkin näkijällä jopa vuosikymmenen. En osaa itse sanoa, mikä on tämän Wuhanin alueen kosmisen värähtelyn poikkeuksellisuuden takana, miksi juuri sieltä saisi alkunsa impulssi, joka kiirii halki maailman ja avaa miljoonien ihmisten tietoisuutta uudelle ulottuvuudelle aikaansaamansa poikkeustilan kautta? Mutta se varmastikin on yksi niistä maapallon energiapisteistä, jotka kannattaa pitää mielessä tulevaisuuttakin ajatellen.

Sitten se toinen puoli Wuhania, josta yllä kirjoitin: teollisuuskaupunki, jossa mm. rauta- ja terästeollisuuden lisäksi on ollut runsaasti teurastamotoimintaa. On sanomattakin selvää, että se eteerisen tason jälki, joka niille paikoille ja laajemmillekin alueille jää, joissa eläimiä tapetaan laajamittaisesti ja usein julmasti, on verinen, varaukseltaan negatiivinen, ja pitkäikäinen – ennen kuin se jotain kautta henkisesti puhdistetaan. Rauta- ja terästeollisuus taas alana on sitä kautta nimenomaan maapallotasoon, maallisuuteen – ja tätä kiertokautta epäsuorasti myös keuhkoihin – liittyvä ilmiö, koska rauta on Mars-planeetan metalli, se liittyy sotimiseen, väkivaltaan mutta toisaalta myös lujuuteen ja jämäkkään rajojen asettamiseen. Kuitenkin vaihtoehtolääketiede käyttää keuhkosairauksien yhtenä hoitomuotona homeopaattisesti potensoitua lyijyä, ei rautaa. Lyijy on Saturnus-yhteytensä kautta se ”todellinen maallinen metalli”: se metalli, joka niissä ongelmissa, joissa ihmisen ruumiiseen inkarnoituminen on horjuvaa tai riittämätöntä, on tyypillisimmin avuksi. (Huom: ehdottomasti ainoastaan homeopaattisena). Silti jokaisen ”negatiivisesti varautuneen” (en puhu tässä sähköopin termeillä, vaan viittaan yksinkertaisesti huonoon, haavoittuneeseen ja vahingolliseen energiaan) alueen on löydettävä ”puhdistuksensa” ennemmin tai myöhemmin jotain kautta. Wuhanin kaupunkikompleksin yhdistetty energeettinen korkeavärähteisyys (kosminen portaali) ja toisaalta sen erittäin materialistis-maallinen ja jopa verinen puoli elinkeinojensa kautta, on mahdollisesti vetänyt puoleensa kaupungille kohtalon toimia maailmanhistoriallisen katalysaattorin roolissa pandemian alkupisteenä. Se, onko pandemia aikaansaatu luonnollisesti vai keinotekoisesti, on tässä kohtaa epäoleellista.

Vielä muutama muu lisäpohdinta ennen kaikkea liittyen akselille maallisuus – aineellisuus – keuhkot – ”inkarnaatio-ongelma” (eli ’suomeksi’ käännettynä kyvyttömyys tai haluttomuus täysin ja rohkeasti ottaa vastaan oman maallisen ruumiin sisältämä haaste ja elää täysipainoista maallista elämää keho käyttövälineenä): nyky-Kiina on monessa mielessä sen lemurisen ajan Kiinan täysi vastakohta, josta käsin suunnaton henkisyyden impulssi aikoinaan pyyhkäisi koko maapallon ylitse. Lukematon tämänkin ajan hyödyllinen ja toimiva henkinen sovellus (vertaa: akupunktio, kiinalainen lääketiede ravinto-oppeineen ja yrtteineen, silkki materiaalina erityisine ominaisuuksineen, feng shui, jne.) on muinaisesta Kiinasta lähtöisin. Mutta ne tekijät nyky-Kiinassa, joiden helposti voi ajatella aiheuttavan maansa kansalaisille kuvatunlaisen vastahakoisuuden maallisessa kehossa olemista kohtaan, on helppo jäljittää kommunistisen ja ihmisarvoa polkevan politiikan, ihmisten tarkkailun ja ”sosiaalisen pisteyttämisen”, kristittyjen sekä toisinajattelijoiden vainon ja laajamittaisen yksilöllisyyden kieltämisen tiliin. Kaiken tämän päällä on vielä yhteiskunta, jossa mekanistis-materialistinen ajattelu ja kertakäyttökulutus on viety lyhyessä ajassa äärimmäisyyksiin tehotuotannon, halpatuotannon ja luontoarvojen kaikkinaisen huomiotta jättämisen kustannuksella. Kiinalaiset ihmiset yritetään yhteiskuntarakenteen taholta pakottaa massamentaliteettiin ja muotteihin, jotka kieltävät itsenäisen ajattelun ja ihmisyyden. Maassa, jossa valtio koko ajan tarkkailee ja rajoittaa kansalaistensa täysin harmitonta ruohonjuuritason toimintaa, ajattelua ja ilmaisunvapautta, ei välttämättä voi hengittää vapaasti ja syvään. Maalliset olosuhteet ovat liian epäoikeudenmukaiset, rankat ja rajoittavat, joten ihmisen maallisin elin myös osoittaa haluavansa irtisanoutua tehtävästään ja sairastuu vakavasti. Kuume saattaa itse asiassa olla keuhkojen viimeinen epätoivoinen yritys palauttaa kyseisen ihmisen elimistöön se elastisuuden, elävyyden ja regeneroivan nuoruuden hehku (tulehdussairaudet tyypillisesti aikaansaavat orgaaneissa henkistymistä ja tätä kautta niin sisäistä kuin ulkoista ’nuorenemista’ – vrt. V. Fintelmann), joka sillä kerran oli, mutta epäonnistuessaan tai ”mennessään yli” kyseinen elimistön pelastautumisyritys voi johtaa täydelliseen henkistymiseen: eli ihmisen siirtymään rajan yli puhtaaksi sieluksi ja hengeksi jälleen ilman ruumista.

Totta on, että korona on Wuhanista käsin sinkoutunut ilmiömäisen nopealle maailmankiertueelle halki Euroopan ja suuren osan muuta maailmaa. Se on nyt ituna olemassa lähes kaikkialla – ja useimpien maapallon asukkaiden ajatuksissa. Silti on suurta merkitystä sillä, MISSÄ ja MILLÄ HETKELLÄ ja MIKSI se sai alkunsa. ’Miksi’-kysymyksen olen maalliselta, biologiselta ja epidemiologiselta katsantokannalta jättänyt tässä artikkelissa syrjään, henkisiltä (mahdollisilta) syiltään olen sitä sivunnut, joskin nämä ovat pohdintoja, intuitiota, syy-seurausketjuja, ja vain yksi teoria aiheesta, ei suinkaan ”lopullinen totuus”. Jokainen tätä tekstiä lukeva astrologi erityisesti ymmärtää tuon missä/millä ajan hetkellä –kysymyksen tärkeyden myös, koska samoin kuin ihmisen synnyinhetki, kuolinhetki, yrityksen perustamisen hetki … samalla lailla on minkä tahansa ilmiön alkukipinän hetki (sen ”luominen”/synty) tavallaan jo ”kokonainen informaatiopaketti”, joka sisältää kaiken sen tiedon, joka ilmiön koko loppuelämän ymmärtämiseen ja ”kasvuun” tarvitaan. Aivan kuten vaikka kasvin siemen sisältää potentiaalina kaiken sen informaation, joka tarvitaan sen erikoistumiseen esimerkiksi voikukaksi tai saarnipuuksi. Tämä ei silti tarkoita, että jokainen oksahaara olisi ennalta määrätty: niin kasveilla, ihmisillä kuin ilmiöilläkin rintarinnan kulkevat alkusiemenen determinoitu ”perimäaines” eli ns. menneisyyden voimat rajoittavine olosuhteineen – ja vapaan tahdon joka hetkessä vaikuttavat mahdollisuudet kääntää kohtalon kulku sinne, minne tahdot sen menevän eli ns. tulevaisuuden voimat. Menneisyyden voimille ei saa alistua, eikä niitten saa antaa nujertaa, koska tulevaisuuden voimissa itää vapaus ja toivo. Niissä itää se, minkä vuoksi olemme täällä, jokainen.

- Pirja Räsänen / sateinen ja tähtikirkas maaliskuinen ilta, ”karanteenissa” kotona :-)