Ajattelusta ja Intuitiosta

Yleistajuinen ja subjektiivinen pohdinta siitä, mikä on perustavaa laatua oleva ero rationaalisen mielen, ns. maalaisjärjen, yksilöllisen älyn, viisauden sekä intuition eri tasojen välillä. 

Olen törmännyt tähän kysymyksenasetteluun usein niin henkisten teoriaopintojeni aikana kuin erityisesti sen jälkeen, kun aloin työkseni tehdä intuitiivisia tulkintoja. Eräs jatkuvaa tarkkaavaisuutta ja korkeaa erottelukykyä vaativa seikka, johon käytännön tulkintatyössä aina törmää, ja jolta yksikään aloitteleva tai kokenut tulkitsija ei välty, on puhtaan intuition tavoittaman tiedon pitäminen erillään oman mielen (yksilöllinen äly, kerätty tietopohja sekä abstrakti rationalisointi) syöksymisestä tekemään tulkintoja ja johtopäätöksiä sen intuitiivisen aineiston pohjalta, jonka juuri olet tietoisuuden keskittyneessä ja rationalisoinnista vapaassa, henkisesti virittyneessä tilassa saanut hankittua. Tämä niin sanotun alemman mielen luontainen taipumus rynnätä väliin ja alkaa automaattisesti luokittelemaan, lajittelemaan, tulkitsemaan ja ’täydentämään’ sitä tietopankkia, joka sinulla tekemääsi tulkintaa koskien on käytössäsi, on kova haaste voitettavaksi. Mieli ja sen vetämät automaattiset johtopäätökset on tekijä, joka johtaa hyvääkin henkistä tulkitsijaa harhaan. Tässä kohtaa täytyy siis olla hereinen, kontrolloida itseään ja tarkkailla oman mielen toimintaa riittävässä määrin.

Rationaalinen mieli on niin abstraktiin kuin konkreettiseenkin ajatteluun erikoistunut työkalu, jonka avulla päivittäin käsittelemme paitsi aistein havaittavan maailman ilmiöitä, niin myös hahmotamme sellaisia älyllis-moraalisia ja leimallisesti juuri ihmisen maailmaan kuuluvia käsitteitä kuten vaikkapa oikeudenmukaisuus, vastuu, muisto, muisti, luovuus, vaikutusvalta tai synergia. Maalaisjärki sen sijaan on arkisempi ja yksinkertaisempi, mutta monissa tilanteissa luotettavin, väline meidän konkretian maailmassamme toimimiseen ja suunnistamiseen: omaan ja menneiden sukupolvien kokemukseen nojautumalla löydämme vaistonvaraisesti maalaisjärjellä eri tilanteisiin ratkaisun, joka toimii, ja jonka varaan voi rakentaa. Maalaisjärki on myös suojaava, neuvova ja ohjaava elementti, jonka varassa ihminen itselleen oudoissa tilanteissa ja ympäristöissä helposti löytää menettelytavan, joka lisää turvallisuutta ja muutoinkin tuottaa parhaan tuloksen. Se ei ole sama asia kuin selviytymisvaisto, mutta siinä on samankaltaisuuksia.

Yksilöllinen äly on kahteen edellä mainittuun verrattuna jotain luovempaa, individualistisempaa ja usein myös kunnianhimoisempaa. Se on kovaa valuuttaa nykypäivän korkeaa koulutustasoa vaativilla työmarkkinoilla sekä kaikissa innovatiivisuutta, kekseliäisyyttä ja analyyttistä lähestymistapaa vaativissa ammateissa. Nimensä mukaisesti yksilöllinen äly on työkalu, joka pitkälle hioutuneena tuottaa jalostunutta ja uniikkia lopputulosta, joka silti jokaisella älyn käyttäjällä on kovin erilainen. Älyn kautta ei yleensä kytkeydytä niin sanottuihin kollektiivisiin tietopankkeihin (kuten akaasiset aikakirjat ja muu universaali tieto – erotuksena ns. yksilölliselle tiedolle), eikä myöskään vahvaan tunne- tai kokemusperäiseen tietoon kuten maalaisjärjen tai viisauden kohdalla, joten älyn luonteeseen kuuluukin, että muusta kontekstista irrotettuna – ja ellei mukana ole esimerkiksi sydäntietoisuutta – se on elementti, joka erottaa ihmisiä toisistaan yhdistämisen sijaan. Toki hyvin usein älyllisen tuotteen luojalla on prosessissaan mukana myös esimerkiksi inspiraatiota tai jopa henkistä intuitiota, joten harvoin se näin irrallisen puhdasrajaisena edes esiintyy.

Älykäs ihminen ei kuitenkaan välttämättä ole viisas – tai päinvastoin. Viisaudessa on mukana lämpöä ja elämänkokemusta: vai pitäisikö sanoa, että nimenomaan sydämen lämmöksi ja ymmärrykseksi muuntunutta elämänkokemusta. Viisas ihminen ei silti välttämättä ole ’valaistunut’, eikä aina henkinenkään, ainakaan sen käsitteistön kautta, josta käsin elämää hahmottaa. Viisauteen kuuluu silti elementtinä sisäinen lempeys sekä tietyn kokemussarjan kristallisoituminen sisäiseksi tiedoksi: sen jälkeen, kun kaikki siihen tematiikkaan kuuluva myllerrys ylä- ja alamäkineen sekä tunnemyrskyineen ja käytännön tason haasteineen on läpikäyty. Kokemuksen kristallisoituminen viisaudeksi – ikään kuin viisauden kiteiksi, jotka lumikiteiden lailla ovat läpikuultavan kauniita ja ainutlaatuisia – on palkkio tästä kaikesta ja hyvin viisailla ihmisillä se on silminnähtävissä jopa heidän kasvonpiirteissään ja olemuksesta loistavassa aineettomassa ’valossa’. Valo syntyy, kun sisäiset konfliktit ja aiemmin ristiriidassa keskenään olleet elämän käsitteelliset ja kokemukselliset puolet tekevät ikään kuin sovun keskenään ja lopputuloksena on rauha, tietoisuuden tason kohoaminen ja uusi, korkeampaan värähtelytasoon perustuva integriteetti. Taistelun ja dualismin on korvannut kokemus elämän pyhyydestä ja eheydestä – sellaisenaan.

Entä sitten intuition eri tasot? Tämä on oleellista jokaisen kannalta, joka työkseen tekee eläinkommunikointeja tai mitä tahansa intuitiivisia tulkintoja. Muun muassa teosofisessa kirjallisuudessa erotetaan toisistaan imaginaatio, inspiraatio ja intuitio eritasoisina henkisen näkemisen asteina. Aiheesta on luettavissa runsaasti kirjallisuutta. Kuvallinen henkinen näkökyky katsotaan yleensä imaginaation piiriin kuuluvaksi, joskaan jaottelu ei ole näin yksioikoinen. Näkijän kannalta käytännön työssä oleellista on se, että hän intuitiivista analyysiä tehdessään käyttää mentaalista erottelukykyään ja osaa pitää erossa toisistaan rationaalisen mielen yritykset johtaa hakoteille niistä todellisista henkisen tiedon murusista (jotka aina poimitaan aineettomasta kollektiivisesta tietopankista, jota on tapana kutsua akaasisiksi aikakirjoiksi), joita hän fokusoidun keskittymistilansa aikana vastaanottaa. Tarkkuutta vaaditaan myös siinä, että vastaanotettu tieto todella liittyy oikeaan ’kohteeseen’: olen usein ollut tilanteessa, jossa psyykkistä tietoa vastaanottava näkijä on poiminut ja kertonut sinänsä todenmukaisia yksityiskohtaisia tietoja, mutta ne eivät ole koskeneet sitä ihmistä, jota hän luulee tulkinneensa, vaan tämän vieressä samassa tilassa istuvaa henkilöä. Etätulkintojen kohdalla tämä vaara onneksi on huomattavasti pienempi, etenkin jos keskittymisen fokuksena on valokuva ja nimi tai ennestään tuttu ihminen. 

On myös olemassa pikkuasioita, jotka ovat ominaisia vain tälle meidän näkyväisen maailman fyysiselle tasollemme – kuten esimerkiksi aika tai sukupuoli – ja nämä kaksi seikkaa minun kokemukseni mukaan useimpien tulkitsijoiden intuitiivisissa tulkinnoissa ovat jossain ’hämärän rajamailla’ – varsinkin ajoitukset. Täytyy muistaa, että maapallon tasolla vallitsee vapaa tahto, joten etenkin tulevaisuuteen liittyen ajoituksia on mahdoton tehdä tarkasti tai ’sitovasti’. Niin moni seikka ja yksilöllinen päätös, jopa maapallon kokonaistila ja politiikka, vaikuttavat asioiden kulkuun. Sukupuoli myös on asia, joka on olemassa vain maatasolla (ja täälläkin vain suvullisen lisääntymisen seuraavat muutama tuhat vuotta eteenpäin), eikä esimerkiksi enkelihierarkioissa tai maapallon seuraavissa planeettainkarnaatioissa. Sukupuoli on siis eräänlainen ’hetkellinen ilmiö’ aivan kuten mitattavissa olevan ajankin olemassaolo. Ihmisen aineettoman/hienoaineisen (yleensä nestemäiseksi kutsutun, mutta se ei ole veden kaltaista näkyvää ja kosketettavaa nestettä) eteerisen ruumiin tasolla sukupuoli myös näkyy, mutta se on aina päinvastainen sukupuoli kuin ihmisen fyysisen ruumiin sukupuoli: toisin sanoen jokaisen maallisen naisen eetteriruumis on miehen ruumiin muotoinen, ja päinvastoin. Tästä voisi myös vetää sen johtopäätöksen, että sellainen ihminen, joka on vain heikosti fyysiseen kehoonsa asti ’laskeutunut’ eli inkarnoitunut, saattaa helposti samaistua oman eetteriruumiinsa edustamaan sukupuoleen – fyysisen ruumiin sukupuolen sijaan. Toisaalta tämän kaltaisissa tilanteissa ovat vaikuttamassa myös karmalliset tekijät, mahdolliset traumat, ja se seikka, onko ihminen ollut elämiensä ketjussa epätyypillisen monta elettyä elämänkertaa peräkkäin ainoastaan mies tai ainoastaan nainen, jolloin eräänlainen ’urautuminen’ sukupuolen suhteen helposti tapahtuu, eikä vaihtaminen enää olekaan kovin helppoa, vaikka fyysinen keho sanoisi toista. 

Joka tapauksessa näkijöiden kohdalla olen havainnut sen, että ’alkuoletus’ – eli tässäkin eräänlainen rationaalisen mielen väliintulo – usein vaikuttaa taustalla silloin, jos intuitiivisen tulkinnan tilaa esimerkiksi sellainen ihminen, joka on suuntautumiseltaan homoseksuaali (mies), ja tällöin kyseisen ihmisen elämänkumppani yleensä nähdään / tulkitaan ’naiseksi’, vaikka kyseessä todellisuudessa olisikin mieskeho. Mielenkiintoista on se, että luonne, olemus, ulkonäkö ja muut tekijät kyllä yleensä täsmäävät, mutta silkka ennakko-oletus aikaansaa sen, että sukupuolesta vedetään väärä johtopäätös. Samankaltainen 'tulkinnallinen' virhe tapahtuu yleensä myös senkaltaisissa tilanteissa, jos vaikka eläinkommunikaatiossa tulkittavana on lammas/karitsa, mutta eläin selkeästi on sisällä asuintalossa (joko valokuvassa tai näkijän omissa visioissa) - jolloin tulkitsija helposti vetää järkensä tai kokemuksensa kautta sen johtopäätöksen, että eläimen on pakko olla koira, koska eihän nyt sentään lampaita talojen sisätiloissa pidetä. Muutoin kommunikaatio saattaa kuvailevissa osuuksissaan olla varsin hyvä, mutta taas kerran ennakko-oletuksen takia yksi aika olennainen seikka menee harhaan. Tokihan vaikka karitsa ja valkoinen vesikoira pentuvaiheessa voivat kovasti muistuttaa toisiaan, jos jalkoja ja kuonon mallia ei riittävän läheltä näe. Nämä kaksi tositapausta (toinen niistä omasta harjoitteluvaiheen intuitiivisesta tulkinnasta!) tässä siis yksinkertaisesti esimerkkeinä siitä, kuinka vaikeaa voi olla pitää deduktiivinen järkeily kokonaan poissa kuvioista, kun henkistä tulkintaa tekee.

Täytyy vielä näiden aihepiirien yhteydessä mainita siitä, että senkaltaisen atavistisen selvänäön palaaminen kuin on ollut ihmiskunnan alkuhämärissä – ja vielä jopa atlantislaisen aikakauden loppumisen jälkeenkin – käytännössä katsoen jokaisen yksilön synnyinoikeus, ei ole edes tarkoitus palautua. Ihmisellä on nykytilassaan osana olemustaan kovalla työllä hankittu yksilöllinen, tietoinen, vapaaseen ajatteluun ja päätöksentekoon kykeneväinen muista erillinen ja selvärajainen minuus, eikä ole tarkoituskaan, että hän enää olisi automaattisesti hyvän henkimaailman ohjauksessa tai että hän transsinomaisten, vain puolitietoisten tai täysin tiedottomien, olotilojen saavuttamisen kautta saisi tietonsa henkimaailmoista. Nykyihmisen tehtävänä nimenomaan on täysin tietoisesti ja omasta vapaasta tahdostaan käsin luoda uudelleen yhteys henkivaltoihin, henkiseen tietoon ja kaiken lisäksi älyllisesti kriittisen prosessin kautta, jossa havainnointi, äly ja intuitiivinen tieto kulkevat käsi kädessä, löytää tiensä tässä materiaalis-henkisessä maailmassa. Samat objektiivisuuden ja täsmällisyyden periaatteet, joiden varaan empiirinen tiede perustuu, ovat voimassa myös hyvässä hengentieteellisessä tutkimuksessa. Erona on, että henkisessä tieteessä instrumenttina eivät toimi vaa’at, tilastot tai massaspektrometrit, vaan ihmisen omat riittävän korkeatasoisiksi harjoitetut henkiset aistit sekä puhdas, objektiivisiin havaintoihin kykenevä ajattelu.

- Pirja R. / 3.6.2019